Asiani on siis sellainen, ettäh. Pelailin pitkästä aikaa ja siirsin nuoreni yliopistoon. Siellä oli jo ennalta muutamia simejä, koska ne kuuluu tulevaan juoneen. En sitten kovin montaa minuuttia kerennyt tehdä mitään, kun alla oleva kuva alkoi Jessicasta herjaamaan, enkä pystynyt ollenkaan pelaamaan.

Myrsky on ohi, ja nyt on aika lokakuun blogipäivityksen. Nyt, kun lista on jo jonkin aikaa pyörinyt, pyydän teiltä listatuilta pientä avustusta. Olisi tosi kiva, jos mahdollisimman moni lisäisi blogiinsa joko tekstilinkin Simstarinalistaan tai käyttäisi jotakin näistä bannereista ja linkkaisi Simstarinalistan sen taakse! Olisi tosi kiv.

Niin Yksi pieni sana, loppu. Ei innosta, on kiirettä, sims takkuaa. Kuvia olisi vaikka millä mitalla, mutta ne on liian vanhoja että jaksaisin postata niistä. Helpointa on vain hylätä uppoava laiva ajoissa, jotta ehtii vielä pelastua. Jos joku jäi tätä harmittelemaan, kannattaa suunnata muihin blogeihin - aktiivisiin blogeihin. Niitä on vielä jossakin, vaikka taitavat vähän piilotella.

Niiden muutamien päivien ajan, jotka olin Roaring Heightsissa viettänyt, aurinko oli hellinyt kaupunkia taukoamatta. Sateesta ei ollut tietoakaan, nurmi alkoi jo kuivua kastelun puutteesta, mutta minun mieleni oli yhä synkkä kuin syysmyrsky. Pitelin päätäni, sitä jyskytti pahasti.

Sadepisarat rummuttivat nopeatempoisesti kotitaloni ulkoparvekkeen harmaata, kylmää betonialustaa. Tasaisin väliajoin uusia kyyneleitä karkaili silmäkulmistani jo valmiiksi suolaisen märille poskilleni. Kasvoihin kävi melko navakka tuuli, mikä yhdistettynä kylmiin sadepisaroihin sekä poskille jatkuvalla syötöllä virtaaviin kyyneliin ei tuntunut ollenkaan mukavalta. Tosin, mikä tässä tilanteessa olisi tuntunutkaan? Valo, joka tuntuu po.

Tarvitsisi enää veneillä parin pienen saaren välistä, niin São Paten olisi jo kaukana takana. Uskalsin hidastaa venettä tajutessani, ettei kukaan ollut enää perässämme, että eversti Trigo oli jäänyt laiturille ja että olisimme pian niin kaukana, että rannikkovartiostollakin kestäisi tovi löytää meidät.